21. Pitkästä aikaa

Moikka moi!

Enpä ole aikoihin kirjotellut. Tänään vietän vapaapäivää, mutta pitäisi lukea tenttiin. Ja pestä pyykit. Blogiin kirjoittelu alkoi taas nousta mieleen, koska tarvitsen kanavaa purkaa asioita mielestä ja yritän saada tietynlaista itsekuria takaisin. Tuo edellinen postaus (josta on jo aivan liian pitkä aika!) oli tehty aivan valtavan ahdistuksen kourissa. Voi valaista hieman lisää.

Tuosta edellisestä postauksesta tähän päivään elämä tuntuu menneen kehnosti. Ensin sain Kelalta kirjeen, että mun tuet lakkautetaan tammikuusta eteenpäin, jos en saa lisää opintopisteitä. Tää kaikki johtuu siitä, että multa meni viime keväältä yks fuckin' viikko pieleen, joka sattu olemaan tenttiviikko ja tipuin heti sen parikyt pistettä opintopisteissä. Mulla siis sattui ensinnäkin tentit menemään päällekäin, ettei ollut ees mahdollista tenttiä kaikkea ja sen lisäksi oli sairastelua (nää selitykset ei kuitenkaan kelvannu Kelalle, koska pistevaje oli niin suuri). No nyt oon sitten tässä sitä yrittänyt kuroa. Jos pääsen kaikki tentit nyt ennen joulua läpi, saan tuet takas. Jos yksikin tentti ei mee läpi niin mulla on mahis hakea tukia vasta maaliskuussa (koska sillon on vasta seuraavat tentit). No onneks on olemassa ihana mies, joka lupasi huolehtia rahapuolesta, kunhan mä vaan en stressaa itteeni burn outin partaalle. Mä olen nimittäin aina ollut sellanen perfektionisti, jolla koulu on ollut kymppikymppikymppi, joten tä tilanne on mulle todella stressaava. Se, että en onnistunutkaan käymään tätä koulua niinkun muut. Mutta mun pitäis kyllä ens kevääseen mennessä saada kaikki kiinni ja  mennä vähän ohikin.

 

Toinen asia mikä on mua stressannut ja ahistanut, on ollut YLLÄTYS YLLÄTYS mun paino! Tässä on nyt tuon viimepostauksen jälkeen tapahtunut kaikenlaista. Minulle tehtiin pienimuotoinen leikkaus, jonka vuoksi olin kolme viikkoa kipeä enkä voinut liikkua. Lisäksi sen jälkeen sairastuin heti sitkeään flunssaan, joka on oikeastaan vasta nyt parantunut. En ole siis päässyt liikkumaan ja olo on läski ja epäonnistunut.

 

Syömiset on myös mennyt huonosti. Oon syönyt ihan mitä sattuu, kai sillä tekosyyllä, että on joulunalusaika ja sillon saa syödä. Pyh pah. Nyt mun sairas mieli on taas alkanut ottaa tilaa mun päässä tuolta aiemmin nähdyltä "liikutaan hyvin ja syödään hyvin" -ajattelulta. Eilen skippasin pari ateriaa ja tänään oon alottanut päivän pelkällä teellä. Aion syödä todella vähän siihen asti, että pääsen taas kunnolla liikkumaan. Luulen, että sitä kestää tuonne tammikuun puoleen väliin, koska sillon vasta luultavasti ehdin ihaniin pumppeihin yms.

Huvittavaa on kyllä se, että oon vasta alkanut miettiä laihuttamista syömällä vähän, ja mua jo nyt huimaa välillä. Taitaa olla niin, että omilla ajatuksillani aiheutan sen vaan :D Mutta tosiaan nyt kaipailisin sellasta 2-5kg starttia, jota voisin sitten jatkaa liikkumalla kunhan pystyn.

Ja nyt se noloin osuus. Eli poistan siis nuo rastit tuolta sivusta..Paino kun on tosiaan hiipinyt kokonaan takas samaan mistä lähdin. Feeling embarrassing!! Anteeks, kun oon tällanen epäonnistuja.

Näin eilen sellasen kropan, mikä ois mun unelma. Mietin, että miltähän tuntuu olla noin laiha. No, ite en sitä tiedä. En muista omista anoreksia-ajoista mitään. Haluaisin vaan olla jo laiha <3

rakkaudella, Lilja

20.

Mulla on ihan järkyttävä ahdistus. Ihan kamala ahdistus.

 

AHDISTAA.

Ahdistaa elämä ja koulu.

Mun pitäis olla niin paljon ahkerampi.

Mun pitäis pystyä niin paljon parempaan.

Tällä hetkellä olo on megaluokan luuseri.

Ahdistuneena, Lilja

19.

Huhhuh, kun on ollut kiirettä. Kamalasti koulujuttuja! Tenttejä, harjoitustöitä, esitelmiä. Viikko on ollut ihan hullunmyllyä ja tiedän, että tämä meno jatkuu jouluun asti. Ehkä jouluna sitten vähän levätään ja meno varmaan jatkuu taas vilkkaana keväällä..Mutta ainakin valmistun kivan nopeesti tätä tahtia. :> Tai aikataulussa ainakin! Vielä kun sais jotain mahtavia kesätöitä ens kesäks, turhauttaa tehdä tätä nykyistä työtä, kun ei se vastaa mun koulutusta. Vaikka muuten tästäkin työstä sinänsä tykkään.

 

Tämä kuva kuvaa niin hyvin mun eilisiä fiiliksiä tentissä:

En oo nyt ehtinyt kuitenkaan liikkumaan, vaikka ois pitänyt. Pitää yrittää korjata asia viimeistään maanantaina. Viikonloppuna meille tulee vieraita. Mutta viimeistään sitten maanantaina pump!

Ahistaa kun mulla ja miehellä on molemmilla ollut niin kiireistä kouluhommissa, että meidän koti on kuin pommin jäljiltä! Tai no me ollaan molemmat ihan siistejä, että ei täällä tavarat oo räjähtäny. Mutta pölyä ja likaa kamalasti.. Oon niin siivous- ja hygieniafriikki, että tämä on mulle ihan liikaa. Huomenna toivottavasti ehdin tunnin tai kaks käyttää siivoamiseen. Perjantaina sitten lisää vielä.

 

Huomenna ajattelin ehkä piipahtaa Lidliin aamusta. Siellä oli ihan kivannäkönen oloasu naisille ja Hello Kitty -tavaroita. Noita Hello Kitty -juttuja mietin siis kummitytölle! Yleensä ei tuu ikään käytyä Lidlissä, mutta nyt nuo kiinnitti huomion. Mun kokemus on kyllä se, että aina kun menee käymään jonkun tarjouksen perässä Lidlissä, niin sitä ei enää oo! Mutta toivotaan, että oon väärässä :>

Vaikka  muutes välillä nuo koulujutut ottaa päähän, niin oon mä ainakin saanut uusia kavereita noiden ryhmätöiden vuoksi. :> Mutta ei mulla tän kummempia nyt!

Laittakaa ihmeessä kommenttia, jos haluaisitte jotain tietynlaista postausta! Itellä aiheita ei nyt tuu mieleen hirveesti, teistä vois olla kovasti apua!

Rakkaudella, Lilja

18.

Hassua, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Miten pienestä omat ajatukset voi olla kiinni..

Tänään kävin koulussa syömässä. Söin siinä kaikessa rauhassa ja jossain vaiheessa kiinnitin huomiota, että eräs puolituttu tyttö tuli kavereineen ja poikaystävänsä kanssa viereiseen pöytään syömään.

Tämä puolituttu on sellainen, että kadehdin tosi paljon sen kaunista hoikkaa ja urheilullista kroppaa, sekä luonnonkauniita kasvoja ja nättejä hiuksia. Oon niin katkera, ettei mulla ole noita asioita. Siinä sitten vilkuilin välillä tätä tyttöä tylsistyksissäni.

 

Yhtäkkiä sen tytön silmät alkoi pyöriä päässä ja sen poikaystävä nappas kiinni tiukasti sen ympäriltä. Se tyttö alkoi sätkiä ja täristä ja silmät pyöri vaan. Suusta valui vaahtoa. Epilepsiakohtaus. Se kesti ainakin 5 minuuttia tai kauemman. Poikaystävä hoiti tilanteen hienosti (piti tytöstä tiukasti kiinni, pyyhki paperilla vaahdot ja piti tyttöä lattialla niin, ettei hän tukehdu) ja joku kavereista soitti vielä varuulta ambulanssin. Lopulta ambulanssimiehet haki tytön ja vei mukanaan. Ei varmaan ollut ensimmäinen kohtaus, kun poikaystävä tiesi niin hyvin, mitä tehdä.

Olin järkyttynyt. En tiennyt, että tytöllä on epilepsia. Mutta eniten olin järkyttynyt siitä, että oon vaan kadehtinut hänen kroppaa, naamaa ja hiuksia, vaikka ite oon niin onnekas, kun oon täysin terve. Harvoin ees flunssassa! Tuli taas semmonen olo, että ihmiset (etunenässä minä!) on aivan liian turhamaisia. Pitäis vaan olla onnellinen, että on aikalailla terve ja kaikki elämässä on mallillaan. Tuokin tyttö kärsii varmaan kauheasti tuon sairauden takia ja vielä kun nuo kohtaukset tulee noin äkillisesti, kesken syömisen..

Tämä myöskin motivoi mua liikkumaan enemmän. Normaalipaino on ainut asia, mikä puuttuu mun elämästä, että oisin niin terve kun vaan voi. Mun henkinen puoli on tullut jo niin pitkälle! Mä haluan olla kaikin puolin terve ja ahkera ihminen, joka osaa nauttia elämästä ja välillä levätäkin :> Tänään en ehtinyt koulujuttujen takia liikkumaan, mutta toivottavasti huomenna sitten kunnon hikiliikunnat!

Tällasta tänään! 

Rakkaudella, Lilja

17.

Onpas vierähtänyt tässä nyt vähän enemmän viime postauksesta.. Meillä on tässä viimeaikoina käynyt paljon vieraita niin on tuntunut ettei vaan ehdi päivittää blogia. Tänään mulla alkaa koulu vasta kahdelta, joten tuli hyvä väli päivittää.

Oon siis edelleen liikkunut ahkerasti, käynyt pumpeissa ja salilla yms. Syömiset on kuitenkin karannut hieman liian suureksi, osittain noitten vierailuiden ja niiden aikana herkutteluiden takia. Paino siis junnaa paikallaan, toivottavasti pian lähtis laskuun.

 

Mutta kuten huomata saattaa, suhtautuminen ruokaan on jotenkin parempi. Jos meillä on vieraita ja niille tarjotaan herkkuja, niin tottakai mäkin saan syödä niitä herkkuja. Oon myös syönyt normaalia ruokaa ihan hyvin. Nyt vaan pitäs pikkasen nipistää noista epäterveellisistä kaloreista, koska en kuitenkaan oo vielä normaalipainossa..

On pirun hankalaa yrittää toipua syömishöiriöstä ja samaan aikaan laihuttaa! Jotenkin tuntuu, että ois helpompi toipua, jos ei tarvis välittää siitä painosta tai sitä pitäs saada ylöspäin. Mutta tosiaan, kuten oon useampaankin otteeseen sanonut, en tosiaan oo ees normaalipainossa vaan ylipainon puolella. Haluan toki laihtua ulkonäön takia ja että ois parempi olo itestäni, mutta suuri syy on myös se, että mulla on kovat rasitukset diabetekseen ja myös sydän- ja verisuonitauteihin. Lisäksi toivoisin tulevani raskaaksi lähivuosina ja ylipaino aina hankaloittaa sitä prosessia. Lisäksi, jos tulen raskaaksi ylipainosena, on suuri vaara sairastua raskausajan diabetekseen yms. Joten syitä kyllä riittää!

Koulujuttuja riittäis kans ihan älyttömästi, nytkin pitäs kyllä tehdä kouluhommia. Oikeestaan vasta jouluna saan kunnolla vetää henkeä (toivottavasti). Ens viikollakin ois taas kaks tenttiä ja muita koulujuttuja lisäks..

Mutta, koska oon saanut nämä liikunnat mukaan kuvioihin, jotenkin ei stressaa niin paljon :> Vaikka koulujuttuja on paljon, ne hoituu kyllä omalla painollaan ja on hyvä käydä välillä tuulettamassa päätä liikunnan parissa. Tänään ois vuorossa pump!

 

Viikonloppuna en varmaan pääse liikkumaan, koska lähdin käymään vanhempien luona kotipaikkakunnalla ja pitää lukea tentteihin ja meillä on myöskin yhdet perhepiirin juhlat. Mutta maanantaina sitten taas..:>

Rakkaudella, Lilja

16.

Moikka moi!

Eilinen meni ihan ok..Näin siis ystäviä. Harmittaa vaan vähän, kun piti herkutella. Mutta toisaalta yritin miettiä niin, että tein tosi raskaan ja pitkän juoksulenkin, joten ei noitten herkkujen pitäs näkyä puntarissa. Söin siis yhden leivoksen ja 10-20 karkkia. Ja koska tulin niin myöhään kotiin, en syönyt ollenkaan kunnon iltaruokaa, joten uskon, että ei tuo herkuttelu haitannut. Ihanaa oikeesit, kun on käynyt liikkumasta, niin voi aatella niin, että kyllä mä voin joskus herkutellakin.

 

Mun ei oikeestaan pitänyt tulla päivittelemään, mutta se miksi tulin tänne, johtui yhdestä lehtijutusta. Toisaalta mä oon pikkusen kateellinen (mun sairas puoli), mutta toisaalta järkyttynyt (terve puoli). 

Eli tästä mä puhun: http://www.iltalehti.fi/viihde/2012101516206451_vi.shtml. 

Tiina Jylhän mallikilpailu. Katoin huvikseen vaan noi kuvat läpi. Jossain vaiheessa katoin, että onpa jotenki tosi eri kokosia tyttöjä tässä kilpailussa. Hienoa, että on otettu mukaan vähän muodokkaampia tyttöjä. Mutta ei! Tarkemmin kun katto, niin ei siinä kukaan ollut kovin muodokas, vaan osa oli törkeen alipainosia! Luulin, että laihimmat ois normaalipainon rajoissa, niin oletin, että osa on sitten vähän painavempia. Mutta mitä hittoo, muutamilla tytöillä BMI just ja just 17?!!! Musta on törkeetä, että tollasiin kisoihin saa osallistua noin laihat, koska noi on esikuvia joillekin nuorille tytöille. Kyllä noiden kilpailijoiden pitäs olla lähempänä BMI 20. Ei nuo onneks näyttäny niin luukasoilta, mitä ois painosta voinu päätellä, mutta oikeesti hei. Mulla kyllä kiehahti, kun vihdoin oon ite saano vähän päätä selvitettyy pois tuolta anoreksialandiasta.

                                                        Tä kuva ei liity tohon lehtijuttuun.

Toisaalta tuli myös sellanen olo, että onko noissa mitoissa huijattu. Koska tossa on pari joiden mitat on 165-168cm ja paino 46-48, ja mun kaverin mitat on tommoset. Ja mun kaveri on kävelevä luuranko, mutta noi näyttää ihan ookoolta..Tietenki eri ihmiset on eri näkösiä samassa painossa..En tiedä. Ärsyttää silti, että otetaan tommosia laihuliinejä noihin kilpailuihin.

Jep, siinä se mun asia sitten oli! 

Tänään syön heti tän päivityksen jälkeen aamupalaks täysjyvämuroja maidolla. Sitten aattelin lähteä salille. Sitten syön koululla normiruuan ja illasta en vielä tiedä, mitä tehään. Huomenna ja ylihuomenna meille tulee vieraita, joten en varmaankaan pääse päivittelemään blogia. Saa nähdä, mitkä on sitten fiilikset, kun en pääse kahteen päivään liikkuu ja joutuu syödä, mitä sattuu. Mutta se tekee oikeestaan vaan hyvää, pitäs irrottautua tehokkaammin syömishäiriön kahleista. Olin tyytyväinen eilisessä herkuttelussa siihen, että en laskenu mielessäni kaloreita. Aattelin vaan, että okei yks leivos, voin mä sen syödä. Pari karkkia, voin mä ne syödä. Mutta ei mitää tietoa kaloreista, enkä halua aatellakaan. :>

Näihin tunnelmiin,

Rakkaudella, Lilja

15.

Moi kaikki!

Eilinen meni hyvin. En syönyt illalla sen ihmeempiä, kun sen kanan. Joku vois olla sitä mieltä, että syön liian vähän. Tai toisaalta joku voi kammoksua, miten paljon syön. Mulla on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä olo. Joka ruualta maha tulee täyteen, mutta ei silti ähkyyn. Joka ruualla jaksan hyvin ja en koe nälkää pahemmin päivän aikana. Sillon kai ruuan määrä on aika optimaalinen. Siis jos liikkuu myös hyvin ja haluaa laihtua.

Ja tättärää, mä saan laittaa uuden rastin! -4kg, kyllä! :> Siitä, kun alotin nämä ryhmäliikunnat 5 päivää sitten, oon laihtunut 1kg. Aika hyvin mun mielestä, kun mulla on ollut ihan älyttömän kivaa liikkumassa ja en oo nähnyt nälkää sitten tippaakaan :> Happy happy happy!

 

Mä oon nyt vakaasti päättänyt panostaa mun hyvinvointiin ja koittaa lopettaa nämä syömishäröilyt. En mä väitä, että helppoa koko ajan on. Eilenkin meinas tulla oksennus kun söin sen kokkaamani kana-annoksen, koska se tuntu liian paljolta, mutta mun motivaatio oli silti hyvä ja söin sen. En halua enää palella ja saada mahakramppeja. Mä haluan olla onnellinen. Se pukee mua paremmin ja tekee hyvää mun psyykkiselle ja henkiselle hyvinvoinnille. Se tekee musta myös paremman elämänkumppanin mun miehelle! <3

Joitain varmaan ärsyttää tämmöset über-hehkutus-postaukset, mutta mä oon tällä hetkellä tosi onnellinen. Liikunta ja syöminen vaikuttaa muhun niin hyvin. Ja mä toivon, että voisin ehkä mun teksteillä vaikuttaa johonkin ihmiseen, jolla on anorektisia ajatuksia, että on olemassa parempikin keino. En silti sano, että oisin ihan terve ja kyllä mulla kalorit yms pyörii päässä. Mutta liikunta oikeesti auttaa moniin asioihin.

Koska mulle ei ikään kukaan kommentoi, vaikka mulla lukijoita näyttää muutama olevan, niin laitoin tuonne alas nuo toimintopalkit. Jos ette jaksa kommentoida/keksi kommentoitavaa, niin laittakaa edes merkki, että luitte tai mitä fiiliksiä teksti herätti. Se merkkais mulle todella paljon, te lukijat ootte mulle tärkeitä! :>

Tänään ois suunnitelmissa lenkkeilyä omaan tahtiin ja sitten lähden kyläilemään mun ihanan ystävän luona! <3 Koulua mulla ei ole, koska on tenttiviikko/syysloma ja mulla ei ole tenttejä :>

Rakkaudella, Lilja

14.

Tervehdys!

Koitan ehtiä nopeasti kirjottelemaan tänne, ennen kun käyn suihkussa ja sitten pyykkäämään! :>

 

 Perjantai meni hyvin. Söin vielä illalla subwayta, kun mies söi pitsaa. Leffailtiin ja semmosta. Lauantaina kävin aerobicissä, missä oli paljon lihaskuntoa. Jestas olin kipeä sunnuntai-aamuna! Ihan mahtavaa. Lauantaina söin täysjyvämuroja, jauheliha-risottoa ja illalla pari leipää ja vähän jälkkäriä. Tänään söin aamulla pari leipää teen kanssa ja päivälliseksi söin risottoa. Sitten kävin body pumpissa ja iltaruuaksi söin kanaa ja täysjyvänuudelia.

 

Oon tosi tyytyväinen kaikkeen, vaikka välillä kyllä tuntuu, että vois syyä vähän vähemmän. Mutta pelkään, että jos syön vähemmän, alan jossain vaiheessa ahmimaan. Ja yritän nyt oikeesti laihtua terveellisesti.

Viikonloppu on ollut kiva. On tullut urheiltua, siivoiltua, saunottua, leffailtua, rentouduttua ja syötyä hyvin. Mun syömishäiriöajatukset on joten kuten tungettu taka-alalle enkä oo kuunnellut niitä. Mieli on ollut todella virkeä. Ja mikä parasta, seksihalut on paremmat ;> Siitä niin harvoin puhutaan, että kun on oikeesti syömättä, niin seksihalut katoaa kyllä täysin..

 

Mutta nyt äkkiä sinne suihkuun ja pyykit koneeseen!

Rakkaudella, Lilja

13.

Pidin eilen vapaapäivän liikunnoista, mutta koulutyöt ei kyllä antanut sijaa vapaudelle. Tein koulujuttuja yöllä kahteen vaikka alotin heti kun tulin kotiin..huh! Tänään oli sitten varainen herätys, joten pienillä unilla ollaan liikenteessä. Mutta oon tosi tyytyväinen silti, mun koulujutut etenee paljon paremmalla vauhdilla kun muutama viikko sitten. Ja nyt saan viikonlopun ottaa enempi rauhassa :> Ja nukkua hyvin!

Tänään olikin sitten reenipäivä. Menin pitkästä aikaa PUNTTISALILLE. Jep. Vaikka just kerroin teille, miten ahdistava ilmapiiri siellä on. No kyllä siellä olikin, taas kerran. Mutta siitä huolimatta tein mahtavan treenin ja nyt on tosi hyvä mieli! :> En anna kyllä noiden kyräilijöiden pilata mun hyvää urheiluputkea.

 

Mä oon ihan yllättyny itteeni, missä on mun syysmasennus? Mulla on tosi hyvä draivi ja liikkuminen tuntuu taas hauskalta ja helpolta. Oon ihan ihmeissäni. Toki se syysmasennus on ollu mulla aina pahin sitten kun tulee se kunnon pimeä, eli ootetaanpa vaan tuota marraskuuta ja loskasateita! Mutta yritän ainakin tän liikkumisen ylläpitää, koska tää selkeesti virkistää mun mieltä. En vaan tosiaan ymmärrä, miten tä tuntuu näin helpolta, kun koko kesän sai taistella, että lähti liikkumaan. Ja viime syksyn koomasin totaalisesti. No mutta pitää koputtaa puuta!

Syönyt oon aamupalaksi täysjyvämuroja maidolla ja banaanin. Nyt liikkumisen jälkeen ois tarkotus syyä vaikka salaattia ja raejuustoa. :>
 

 

En käynyt puntarilla tänä aamuna ja en tiedä pystynkö vilahtaa viikonloppuna huomaamatta puntarille. Mutta laitan tännekin mahdollisia painon muutoksia sitten viimeistään maanantaina tai tiistaina!

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille <3

Rakkaudella, Lilja

12.

Kävin eilen tosiaan siellä pumpissa. Huhhuh, oli aika rankkaa näin pitkän tauon jälkeen, mutta oli kyllä ihanaakin :> Nyt makaan vieläkin sängyssä, vaikka heräsin jo ekan kerran kuuen jälkee. Kirjottelen aina siis läppäriltä, helppo ottaa sänkyyn mukaan. Oon ihan järkyttävän kipee joka lihaksesta, mutta toisaalta se on myös kivaa, tietää tehneensä jotain! Mietin, että pidänkö tänään vai huomenna lepopäivän. Toisaalta vois pitää tänään, koska oon niin kipee. Toisaalta tekis mieli pitää huomenna, koska sitten lauantain meen taas aerobicciin niin jaksais siellä paremmin. En tiiä. Toisaalta huomenna mulla ois älyttömän hyvin aikaa liikkua, tänään ei niinkään. Pidän siis tänään lepoa :>

 

Eiliset syömiset oli ihan ok. Söin aamupalaks täysjyvämuroja maidolla, ennen pumppia banaanin ja vettä  ja illalla söin kalapuikkoja ja täysjyväpastaa + raejuustoa. Ja join maitoa lasin ja muuten vettä koko illan. Paino oli sama tänään kun eilenkin. Oikeestaan melkeen yllättävää, koska yleensä tommosen rankan punttitreenin jälkeen mun paino hetkellisesti nousee. Mutta toisaalta mun kalorit ei kuitenkaan kauheen megasuuret oo.

Koulujuttuja ois ihan kauheesti ja oikeesti mun oli tarkotus tehä niitä tosi aikasesta asti, mutta en oo vieläkää alottanu. Tän päivityksen jälkeen ois kyllä tarkotus sitten alottaa. Onneks kohta on viikonloppu ja mulla ei pitäs sillon olla ihmeemmin kauheita kouluprojekteja. Lähinnä liikuntaa <3

 

Mutta nyt pakko lähtee ahkeroimaan koululle, enää huominen ja sitten saa hyvin mielin nauttia viikonlopusta :>

Rakkaudella, Lilja

11.

No, se eilinen aerobicci menikin sitten hyvin. Ihan turhaan mä sitä panikoin mitenkään. Siellä oli sopivasti väkeä, vetäjä oli mukava ja muutenkin oli kivaa. Ainoa miinus oli, että se ei ollu mun mielestä tarpeeks raskas aerobicci. Oon tottunu sellasiin aerobicceihin, että sykkeet veetään välillä tosi korkeelle ja tunnin jälkeen ollaan ihan puhki. Nyt mulla oli tunnin jälkeen semihiki päällä ja semmonen jees-fiilis. Mutta toisaalta tä olikin viikon kevein aerobicci, että ei pitäs olla mitenkään harmistunut :> Oli vaan jotenkin vanhasta tottumuksesta odotukset hirmu korkeella!

No ei meidän aerobicissä ihan tältä näyttäny.

Eilisestä innostuneena ajattelin siis mennä varmaan tänään pumppiin! Mä jouduin viimeks lopettaa pumpin vuos sitten terveydellisistä syistä, toivotaan, että tällä kertaa mun kroppa kestää paremmin. Mulla on siis pieni rakenteellinen vika luustossa, mistä johtuen saatan kipeytyä jos liikkuessa hypitään kovasti tai käytetään isoja painoja. Tuo aerobicci ei ollu liian hyppivää, mutta esim. steppiin en voi kyllä mennä. Enkä kyllä oikeen stepistä tykkääkään. Mutta pumpista tykkään ja pietään peukkuja, että kroppakin hyväksyy sen!

 

Eilisen laiskuuden vastapainoksi tänään heräsinkin jo "aikasemmin" ja virkeempänä. Oon tehny kouluun liittyviä hommia vähän tässä aamulla. Kahdeltatoista alkais koulu ja sitten ois yksi tärkeä tapaaminen opinnäytetyöstä. Koulun jälkeen pumppiin ja ilta taas koulujuttuja! Tai vähän ehkä telkkariakin..ja tietsikkaa :> Toivotaan, että jaksan olla iltaan asti ahkera.

Eilinenkin meni aika normaaleilla syömisillä iltaan asti. Söin aamulla täysjyvämuroja, ennen aerobicciä salaattia+vähän fetajuustoa+2 pientä ruisleipää. Aerobicin jälkeen söin salaattia+vähän fetaa+raejuustoa+2 pientä ruisleipää. Ja juonu oon vähän maitoa ja paljon vettä. Oon siis tosiaan oikeesti nostanu kalorimääriä, en huijaa! Mutta liikuntojenkin täytyy sitten pysyä kunnossa. Jos liikunnat lopahtaa niin sitten kyllä romahtaa kaloritkin.

 

Aamupaino ois nyt -3,1kg. Eli ollaan tultu siis tommonen 500g alaspäin parin päivän sisään. Ei paha :> Oon kyllä asennoitunut siihen, ettei paino ihan hirmuvauhdilla koko ajan tuu alas, koska oon tosiaan lisänny kaloreita. Lisäksi mun liikunnat tulee olemaan lihaskuntopainotteisia ja lihaksethan kuitenkin tunnetusti painaa enempi kun läski ja kerää nestettä. Tän hetkinen tavoite ois jouluun mennessä (n. 2,5kk) tästä panoista -7kg, eli kokonaisuudessaan oltas sitten -10kg. Ei mun mielestä ihan paha tavote, 700g per viikko! Ja en kuitenkaan lannistu vaikka ei toteutuis, kunhan suunta on alaspäin painon suhteen! Ja tiedän jo etukäteen, että mulle tulee rankkoja viikkoja koulun suhteen tässä joulun alla, joten voi olla, etten aina ehdi liikkumaankaan.

Yritän nyt ylläpitää tätä ei-niin-hätäistä -ajatustapaa ja ottaa rennommin syömisten suhteen, mutta liikkua paljon. Oon pahoillani, jos tämä tekee mun "syömishäiriöblogista" tylsän, kun en enää ookkaan syömättä..Mutta itteäni vartenhan mä tätä blogia pidän ja ittelleni elän. Wish me luck!

Rakkaudella, Lilja

10.

Uusi lukija, ihanaa! Tervetuloa <3
Ja mulle saa edelleenkin kommentoida, jos ootte unohtanu ;)

Tänään oon ollut superlaiska. Tuntuu, että mun jaksaminen heittelee ihan laidasta laitaan. Välillä on ihan älyttömästi energiaa ja välillä taas vois vaan nukkua ja nukkua ja maata rauhassa. Ois ollut kahdeltatoista koulua, mutta en nyt sinne oo sitten ehtimässä. Meen vasta kahdelta..Loser.

 

Tänään on sitten illalla ensimmäinen aerobicci. Mua jännittää! Ihanaa, että alan taas tehokkaammin liikkumaan, mutta mua jännittää se väkimäärä ja ne katseet. Tuntuu aina, että kun menee ekaa kertaa jollekin tunnille, porukka katsoo silleen "mitä toi täällä tekee".. Se on myös suurin syy, miks lopetin viime vuonna salilla käynnin. Rakastan crosstraineria ja muita salilla olevia laitteita, mutta ne jatkuvat katseet ja kysyvät kasvot. Käyn siis meidän koulun salilla. Ehkä ois helpompi kun menis vaan johonkin superisolle salille, jossa kukaan ei tunne toisiaan, niin ei ois niin paljon noita katseitakaan. Aion silti nyt voittaa itseni ja käydä noissa ryhmäliikunnoissa. Ehkä vielä uskaltaudun salillekin, katsotaan..

Tentit lähestyy kovaa vauhtia ja mä oon koulun kanssa jotenkin hukassa ja voimaton. Välillä on ihan kauhee tsemppi päällä ja välillä vaan tahtoisin lopettaa koulun. Ilman miestä mä varmaan oisin tehnyt jo paljon tyhmiä ja laiskoja valintoja, onneks se kuitenkin pitää mua kaidalla tiellä. Pitäs nyt vaan koulunkin kanssa ottaa itteään niskasta kiinni. Ei mulla ees oo mitenkään ylivoimasen paljon tällä hetkellä koulua. Oon vaan nyt saamaton. Ehkä noi liikunnat piristää mieltä ja tekee musta energisemmän?

 

Sitten voitaskin siirtyä syömisiin. On tapahtuntu ihme ja oon syönyt yllättävän normaalisti. Nyt kun alan liikkua enemmän, yritän myös syödä vähän enemmän. Yritän laihtua n-o-r-m-a-a-l-i-s-t-i! Voitteko uskoa..Mitähän tästäkin tulee! Oon siis nyt yrittänyt syödä aamupalan, välipalan ja yhden lämpösen ruuan. No okei, ei nyt ihan normaalia, mutta jo lähempänä! Ruokarytmi ei oo ihan paras, koska syön tosiaan aamulla aamupalan, sitten vasta iltapäivällä välipalan ja illalla lämpösen ruuan. Tämä nyt vain on muotoutunut tälleen, koska aamupäivästä oon vähiten nälkänen jostain syystä. Nälkä iskee aina illemmalla. Katotaan mihin tämä vie kun lisätään vielä päälle liikunnat! Toivottavasti ainakin 10kg alaspäin näin aluks. Ainakaan paino ei ole noussut näillä syömisillä mihinkään, kun en oo liikkunut. Haluaisin jo kiinteemmän ja pienemmän vartalon..!

 

Oon realistinen ihminen ja ei tommonen kroppa mun tavote ole, sais nyt vaan näitä läskimakkaroita eka pois. Mutta ihannoin silti tuollasta ihan älyttömästi! :>

Rakkaudella, Lilja

9.

Eilinen ei mennyt kovin hyvin. Oltiin istumassa juustoiltaa ystävien kanssa. Hauskaa oli, mutta kaloreita tuli!

Olin kuitenkin yllättynyt, että vaikka tuntuu, että oon syönyt kuinka sattuu, paino ei silti oo merkittävästi noussut. Parhaimmillaanhan pääsin tuohon -3kg ja nyt paino näytti -2,4kg. Eli 600g tullut takasin vaikka oon ahminut ja syönyt huonosti. Nyt kuitenkin oon koittanut tsempata ja tänään en oo vielä syönyt mitään. En ota tuota -3kg ruksia pois, koska oon kyllä kohta siellä taas! :>

Seuraavaksi olisi ohjelmassa hieman fitnessmuroja ja sitten lenkki! Maksoin myöskin liikuntamaksun, joten heti kun se päivittyy (ens viikolla), oon oikeutettu menemään jumppatunneille! Tällä hetkellä ois tämmösiä tiedossa: maanantaina pump, tiistaina aerobicciä, torstaina pump tai intervalli-aerobic, lauantaina aerobic+lihaskunto+venyttely ja sunnuntaina step tai pump. En siis pääse joka viikko noihin kaikkiin vaan valikoin ne mihin ehdin :>

 

Tänään en oo tehnyt mitään ihmeellistä. Kävin koululla juttelemassa mun kandidaatintyöstä ja siinä mun päivä sitten olikin. Pitäis koko viikonloppu ahkeroida koulujuttujen parissa. Ensimmäinen viikonloppu ilman töitä piiiitkiin aikoihin. Koulujuttuja tunkee joka ovista, yritän silti olla pahasti stressaamatta niistä. Eiköhän ne pikkuhiljaa yks kerrallaan tuu tehdyks. Yritän vain pysyä positiivisena! :>

Toivottavasti illalla kuitenkin rentoudutaan miehen kanssa saunan ja elokuvan merkeissä. Tällä kertaa ilman herkkuja.

8.

Viime tekstiin liittyen: en muistanutkaan ikinä sitten palata kertoilemaan..

Niin, sain siis työhaastattelun yhtäkkiä. Se oli omituista. Kaikki meni kuitenkin ok. Nyt vain sitten ootellaan piiiiitkään ennen kuin kuulen sieltä mitään. Tää haastattelu tuli nimittäin heillekin vähän yllätyksenä (!).

Syömiset ja liikunnat on menny päin helvettiä. Oon syönyt. Oon syönyt liikaa ja vääriä ruokia. En oo käynyt liikkumassa, vaikka ois todellakin pitänyt. En oo vieläkään muistanut maksaa itselleni noita jumppatunteja, että pääsis niitä harrastamaan. Pitäs nyt taas ottaa itteään niskasta kiinni rankalla kädellä. Oon niin vihanen itelleni. Aamut ja päivät menee kyllä aina hyvin syömättä. Sitten illalla kun ollaan miehen kanssa molemmat kotona, syön kaikki herkut ja ruuat, mitä mieskin syö. Ugh. En yhtään tiedä, mitä tällä hetkellä painan, enkä oikeen haluaiskaan tietää. Nyt vaan paasto päälle, jotta pääsen takas tuohon -3kg ja voin jatkaa siitä.

 

Välillä oon miettiny, että mulle näyttää nuo ahmimiskohtaukset tulevan sillon, kun tiedän, että jotain tärkeää on tulossa. Haluanko mä vaan sabotoida hyvät asiat itseltäni? Esimerkiksi viikon ennen häitä mätin ruokaa molemmin käsin. Ja lihoin. Lihoinko mä alitajuntaisesti tahallaan? Sama juttu, kun kuulin, että pääsen työhaastatteluun. Taas ruokaa kaksi käsin. Ajattelenko mä, että mä en ansaitse noita hyviä asioita ja yritän sabotoida ne lihomalla, koska kukaan ei halua lihavaa naista? Onkohan tässä järkeä.. Mutta tuolta musta usein tuntuu, enkä jotenki pysty estää itseäni tekemästä niin. Hävettää jälkikäteen omat hääkuvat, olin kamalan turpee. Ja silti toi mies halus mut. Enkö mä kuitenkaan opi, että vaikka oon vähän isompi, niin hyviä asioita voi tapahtua mulle?

Mä tarvisin nyt niin paljon tsemppiä tähän touhuun. Mä tiedän, että mä pystyn olla vähällä ruualla. nyt vaan pitäs saada liikuntakin kuvioihin..Kolmen viikon päästä ois tärkeet juhlat, joissa haluan näyttää hyvältä. Ja kuukaudenkin päästä ois yhet pippalot. Nyt kyllä pitää maksaa se jumppamaksu!

 

Ja joku päivä mä olen hoikka, naurava tyttö.

Ja asiasta ihan toiseen: tänään on muuten kansallinen korvapuustipäivä. Moni ei varmaan oo siitä kuullukaan, se on vaan kopioitu tuolta ruottalaisilta, niitten kanelbulla dag. Sen kunniaksi lupasin miehelle tehdä korvapuusteja. En usko, että ne on mikään ongelma mulle ja mun laihdutukselle, en yleensä syö mitään omatekemiäni leivoksia. Enkä edes oikeen tykkää pullasta.

 

Siispä leipomaan!

Rakkaudella, Lilja

7.

Eiliset syömiset ei menny kyllä mitenkään nappiin, mutta mä en jaksa todellakaan nyt välittää! Mä olen nimittäin niin älyttömän onnellinen, että mua ei tommonen hetkauta mihinkään suuntaan :>
Mulle tapahtui jotain uskomatonta!! Kerron heti tänne blogiin lisää, kunhan tilanne paremmin selkiää. Voin kuitenkin jo paljastaa, että se liittyy todennäkösesti mun työuraan!!!

 

Hetken aikaa oikein mietin, että voiko mulle muka käydä tuuri! Sitten mietin puoli vuotta taakse päin ja totesin olevani hemmetin onnekas ihminen. Miksihän sitä ei tajua ennen kuin jotain suurta ja tavoteltua tapahtuu? Mulle on tapahtunut ihania asioita, jotka on mennyt vaan ohi, koska en oo tajunnut miten onnekas olen ja oon luullut etten ansaitse niitä asioita. Nyt aion iloita ja uskoa, että kyllä mä ansaitsen!

Eilen ei siis mennyt hyvin syömisten kanssa, mutta tällä iloisuudella aion kyllä pysyä tämän päivän hyvin kurissa! Aamu onkin jo lähtenyt käyntiin syömättömyydellä. Palailen sitten illalla tai huomenna kertomaan miten loppupäivä meni. :>

Rakkaudella, Lilja

6.

No moi taasen!

Teki mieli tulla jo eilen uudestaan illalla postaamaan, mutta maltoin mieleni, koska siitä postauksesta olisi tullut sekava ja turhan dramaattinen. Ja oikeestaan se postaus olisi tiivistynyt yhteen lauseeseen, joten en nähnyt siinä järkeä.

Se lause olisi ollut "Vihaan syömistä, oksentamista ja ahdistusta."

Illalla söin siis enemmän kuin olin suunnitellut. Se lähti siitä, kun mies teki kanaruokaa ja oli pakko syödä sitä. Ajattelin, että se on pieni paha, sillä päivän kalorit olisivat pysyneet nipin napin alle 500. Sitten mies lähti salille. Jäin yksin ja nälkäni oli herännyt. Söin kaksi keksiä. Palan pullaa. Vähän makaronilaatikkoa. Ja salmiakkia.

 

Menin suihkuun ja oksensin. En todellakaan ole niin pettynyt siihen, että söin enemmän kuin olin ajatellut. Liikunnat huomioon ottaen päivän kalorit olivat noin 1000-600=400kCal. Sain lopetettua ahmimisen todella hyvin, eikä se päässyt paisumaan pahaksi. Olen pettynyt siihen, että oksensin. Kun lopetin oksentelun lukionaikojen jälkeen, sitä on päässyt tapahtumaan vain todella satunnaisesti, ehkä kerran vuodessa. En haluaisi palata sille polulle. En palaa sille polulle!

Tämä aamu on lähtenyt käyntiin hyvillä unilla ja iloisella heräämisellä. En ole vielä ehtinyt syödä mitään. Kävin puntarilla ja se näytti -3,4kg. Ajattelin siis laittaa taas yhden ruksin sivupalkkiin :>
Tuo puntari on kyllä hermoja raastava. Joudun käymään aina vähintään 3 kertaa sillä ja ottaa luvuista keskiarvon, koska jokainen mittaus heittää toisistaan. Joskus käy niin, että jokainen puntarille astuminen näyttää saman arvon, mutta se on harvinaista. Tänään mittaukset heittelivät 2,6kg - 3,4kg välillä. Turhauduin ja kävin puntarilla 5 kertaa, koska halusin tietää uskallanko ruksia -3kg. Loppujen lopuksi -3,4kg esiintyi kuitenkin koko ajan ruudussa, joten luotan nyt siihen, että paino on noin -3kg. Pitäisi kai ostaa uusi vaaka!

 

Tänään olisikin taas työpäivä koulupäivien seassa! Otan sinne pienet eväät, jotta ei tule syötyä liikaa. Ennen töitä aion myös nyt pitää huolen, etten syö liikaa. Teetä ja jotain pientä. Tai ehkä tee riittää!

Rakkaudella, Lilja

5.

Elinen meni hyvin. Sain aikaseksi tehtyä tärkeitä asioita, kuten laitettua sähköpostia monille tärkeille ihmisille, jotka saattavat ratkaista paljon kouluun liittyviä asioita ja tulevaisuuden työnäkymiä. Nyt vaan toivotaan parasta! :>

 

Ruokien suhteenkin meni hyvin. Söin ruisleivän juustolla, kurkulla ja tomaatilla, mutta ilman voita. Join myös teetä. Kalorit 250kCal + aamun kalorit = helposti alle 500kCal.

Tämä aamu pyörähti käyntiin banaanilla. Oonkin vanhoissa blogiteksteissä puhunut ennenkin siitä, että vaikka monille banaani on sellainen "kauhuruoka", mulle se on enemmänkin turvaruoka. Vaikka se on aika kaloripitoinen, se auttaa mua jaksamaan liikkumaan ja saan siitä tärkeitä ravintoaineita, mitä muualta en hyvin saa.

 

Banaanin voimin kävin pyörälenkillä. Sykemittarin mukaan kuluts oli 600kCal. Tuo matka minkä pyöräilen on todella mäkinen, sen joutuu pakosti menemään korkeilla sykkeillä, vaikka menisi hitaamminkin. Matkalla olevan mäet on niin jyrkkiä.

Pyörälenkin jälkeen join teetä. Kaloreita on siis tänään tullut 135kCal ja kulutettu 600kCal.

Kävin myös aamulla puntarilla. Puntari näytti -2,7kg. Ei ihan vielä -3. Mutta oon ihan tyytyväinen kyllä tähän tahtiin näinkin. Eihän tämä laihis ole kunnolla kestänyt kun vasta kuusi päivää. :>

Päivä on alkanut kivasti, mutta ihan tyytyväinen en silti oo. Mulla olisi alkanut koulu jo 12, mutta oon edelleen kotona. Yritän ehtiä klo 14 toisille luennoille edes. Olin liian hidas aamusta ja halusin silti lenkille, joten meni vähän turhan myöhään..Mutta onneks meidän luennot ei oo pakollisia. Mutta iteltähän se on pois kun ei mene..Mutta nyt siis äkkiä koululle!

Rakkaudella, Lilja

4.

Tervehdys!
Kylläpä on kylmä syysilma, hrr..Poljin pyörällä koulusta kotiin ja tuntui, että sormet oli umpikohmeessa. Vettä satoi ja tuuli todella kovaa. En kyllä pidä syksystä, en sitten yhtään. :<

 

No ehkä jos syksy olisi yhtä valoisa kuin kevät/kesä, voisin siitä pitääkin. Sinänsä syksyn värit on ihania ja luonto ruskan kynsissä on kaunis.

Eilinen meni ihan hyvin. Söin illalla kaksi pientä palaa patonkia ja join vettä. Kalorit pysyi siis alle 500 kuten tarkoitus on. 

Tänään söi aamulla noin vähän puuroa ja marjoja, koska mieheni oli ne minulle valmistanut. Yhdessä annoksessa on noin 118kCal. Arvioisin, että itse söin noin 60kCal. Söin siis ihan muutaman lusikallisen, loput meni biojätteeseen. Inhottava heittää ruokaa pois, mutta.. Join myös vettä. Illalla joutuu varmaan jotain pientä vielä syödä..Ja juoda kupin teetä <3

 

 Päivä päivältä tämä "syömättömyys" tuntuu helpommalta. Toki on hankala kun ei asu yksin. Toinen aina vähän katsoo perään. Mutta koska käyn koulussa ja töissä, on toisen mahdoton tietää, mitä oon syönyt. Tai siis en oo syönyt. Hieman myös välillä jo heikottaa, mutta ei mitenkään pahasti.

Kävin aamulla puntarissa ja se näytti nipin napin -2kg. Ruksin sen kuitenkin, koska en nyt kyllä aio luovuttaa!

 

Mukavat maanantait kaikille lukijoille! :>

Rakkaudella, Lilja

3.

Eilinen meni ihan jees loppujen lopuksikin. En illalla syönyt kuin miehen pakottamana kaksi lusikallista jäätelöä..Ja vettä paljon! Eli kalorit jäi ihan heittämällä alle 500kCal.

Tänään olin taas töissä. Aamupalaksi join mukin teetä, noin 35kCal. Töissä söin ruokaa noin 200kCal verran. Töistä kotiin tultua en ole syönyt vielä mitään, mutta kiva tietää, että vielä puolet kaloreista on käyttämättä. Vettä tietenkin aion taas litkiä ihan kunnolla (jollekin muulle tämä ehkä tarkoittaa 3litraa tai enemmän, mun päivän ennätys on alle 1,5litraa. Oon surkea juomaan!). Mies puhui, että illalla sitten syödään leipää. Katotaan kuinka käy! Yhden leivän nyt ainakin vois ihan senkin takia syödä, ettei mene kalorit liian minimiin ja alkaa jossain vaiheessa sitten tulla halu ahmia. Ja teetä aion kupin juoda, ihana juoda jotain lämmintä kun alkaa nämä syysillat olla niin kylmiä jo!

 

En päässyt aamulla puntarilla käymään, koska mies oli kotona. Tai ei se mikään este ole, mutta en vain halua, että mies vahingossakaan näkee mitä painan. Se on sellainen salaisuus, mitä en kyllä mieheni kanssa jaa, ennen kuin se luku on tarpeeksi pieni.

Me aletaan miekkosen kanssa leffailemaan, taidanpa napsauttaa teevedenkeittimen päälle. Rentouttavaa sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille! <3

2.

Huh, huh ja vielä kerran huh!! Olipas melkonen työpäivä. En ole koskaan raatanut noin hiki hatussa! Mutta ihan fantastinen päivä. Kaloreita täytyi palaa tuhottomasti ja oli työkavereitten kanssa todella todella kivaa! :) Oli jotenkin todella spesiaali päivä.

 

Mutta se siitä, siirrytäänpäs oleellisempiin asioihin! Eilen kävin tosiaan vielä kunnon juoksulenkillä ja sykemittarin mukaan kaloreita paloi n. 800. Jouduin lenkin vuoksi kuitenkin syömään uudestaan illalla saman annoksen kun päivällä eli noin 215 kCal + vettä. Plussa- ja miinuslaskujen jälkeen tilanne on siis: 495 kCal - 800 kCal. Eli periaatteessa mentiin miinuskaloreilla ;)

Tänään oli siis töissä. Heräsin aamulla ja join ison kupin teetä, alle 50kCal. Töissä söin kaalilaatikkoa (tulee jo korvistakin ulos) n. 215 kCal. Ja join paljon vettä :) Typeryyksissäni söin työkaverilta 6kpl karkkeja. En usko, että niistä kauheita lukuja tuli, mutta heitetään, että 60kCal. Eli tähän mennessä ois tullut 325kCal. Illalla en aio syödä mitään, ellei tule jotenkin huono olo. Yritän siis mennä ihan vedellä tai teellä.

 

Kävin aamulla puntarissa, kiloja oli lähtenyt 1,5! Tottakai suurin osa varmasti nestettä. Aion silti ruksia tuon -1kg, koska en ole päästämässä sitä takaisin todellakaan! Olen kohtalaisen iloinen! :)

Muokkasin aika rankalla kädellä blogini ulkonäköä, koska vanha ulkonäkö alkoi suoraan sanoen ällöttää. Mitä mieltä ootte? Onko liian tumma/liian jotain? Itse jotenkin tykkään tämmösestä yksinkertaisemmasta :)

Rakkaudella, Lilja

1.

Vielä kolmas postaus, sitten hetken rauha! ;) Aion siis vielä purkaa hieman tämän päivän kuulumisia. Tänään ja huomenna olen yksin kotona, koska mieheni lähti käymään vanhempiensa luona. Ihan kiva olla välillä yksinkin, vaikka parasta onkin viettää aikaa mieheni kanssa. Huomenna tosin menen töihin. Tänään on siis virallinen ensimmäinen laihdutuspäivä. Olen ollut tänään koulussa, mutta muuta en olekaan tehnyt. Ryhmäjumpat eivät vielä ole alkaneet, puhun niistä sitten vasta lokakuussa.

Tänään olen syönyt:

1 kuppi teetä maidolla (alle 35 kCal)
Annos itsetehtyä kaalilaatikkoa (n. 215 kCal)
Vettä
Lasillinen itsetehtyä raparperimehua (n. 30 kCal)

Eli yhteensä alle 300 kCal.

Yritän mahdollisesti pysyä  <500 kCal. Viikonloppusin hyväksyn <1000 kCal.

Ruma syksyinen sää muutuikin yhtäkkiä juuri auringonpaisteeksi. Aion ehdottomasti hyödyntää tilanteen ja lähteä sykemittarini ja mp3-soittimeni kanssa lenkkipolulle! Jospa saisin kohta ruksittua miinuskiloja!

 

Joskus minäkin näytän sitten tuolta!<3

Rakkaudella, Lilja

Minun tarinani

Yritän esiintyä blogissani niin anonyymisti kun vain on mahdollista, koska hyvin harva ihminen elämässäni tietää synkimmät salaisuuteni. Anonyymiyden piilossa pystyn paljastamaan nämä salaisuudet teille, lukijoilleni. Jos joku minut kuitenkin tunnistaa, olisi kiva, että ihan rehellisesti kertoisi minulle kommentoimalla asiasta. Yritän kertoa tarinani mahdollisimman yksityiskohtaisesti, mutta en varmastikaan muista kertoa kaikkea. Kysymyksiä saa myös lähettää, jos kiinnostaa.

Nimeni on siis Lilja ja blogini nimeksi halusin nimen Varjonkukka. Blogini nimellä on aika monta merkitystä. Syömishäiriötaustani takia, olen usein kokenut olevani tällainen Varjonkukka. Toisaalta taas pidän hyvin paljon yhtyeestä, joka laulaa Varjonkukasta. Lisäksi, miehelläni on ollut tapana kutsua minua Varjonkukaksi monista eri syistä, mutta nimen merkitys kuitenkin positiivisessa mielessä. Mutta se blogin nimestä, palataanpas minuun..

Olen jo lähemmäs 25 vuotta vanha (tai nuori)  ja opiskelen omasta mielestäni suuressa kaupungissa. Opintoja on jäljellä vielä vähän ja minusta pitäisi valmistua diplomi-insinööri. Teen opiskelujeni ohessa töitä. Olen kotoisin maalta ja siksi elämä kaupungissa tuntuu joskus haastavalta. Vaikka olen asunut kaupungissa jo monta vuotta opintojeni takia, olen mieleltäni edelleen se maalaistyttö joka tietää jokaisen ihmisen kotikunnassaan nimeltä. Minulla on ihana, maailman paras aviomies <3 Asumme tällä hetkellä kaksistaan, mutta haaveissa olisi koira ja lapset.

Blogini tulee keskittymään laihutukseeni ja nimenomaan siihen, etten yritä edes laihuttaa terveellisesti. Minulla on taustallani lähes kymmenen vuotta syömishäiriötä, vaikken ikinä diagnoosia ole saanutkaan. Tähän syynä oma vastahakoisuuteni hoitoja kohtaan ja myöskin pienen kunnan lääkäripalvelujen niukkuus. Minua ei siis käytännössä edes ikinä yritetty ohjata hoitoihin, kun en niitä itse vaatinut.

Olen elänyt melko mukavan ja turvallisen lapsuuden ja rakastan perhettäni yli kaiken. Minulla oli todella hyvin kavereita pienenä ja pidin paljon koulusta. Jotain tapahtui kuitenkin 3. luokalla. Yllättäen lihoin todella paljon, mistä osittain tietenkin syytän kotiolojani, koska en tuon ikäisenä itse ymmärtänyt missä määrin ja millainen ruoka lihottaa. Muistan, että äitini vei minua jumppaamaan, mutta minusta tuli silti todella pullea. Siitä alkoikin koulukiusaaminen. Kokoni vuoksi minua kiusattiin noin kolme vuotta. 5. - 6. luokalla minulla kuitenkin oli myös todella hyviä ystäviä, mutta he eivät ikinä uskaltaneet puuttua minun kiusaamiseeni, enkä olisi niin olettanutkaan. Tuon ikäisten lasten on hyvin vaikea asettua "suosittujen" lasten eteen ja suojella sitä "ei-suosittua".

Muistan jo 6. luokalla minulla olleen ajatuksia liikunnasta, ruuasta ja yleensäkin laihduttamisesta. En kuitenkaan varsinaisesti ehtinyt koskaan alkaa laihduttamaan, koska kasvoin pituutta hyvin paljon tuona kyseisenä vuonna ja hoikistuin jo pelkästään sen vuoksi. Menin iloisin mielin ja hieman hoikempana 7. luokalle. Koska koulukiusaamiseni oli loppunut 6. luokalla, en jotenkin uskonut sen enää jatkuvan yläasteella.

Yläasteen alussa sain todella paljon uusia ystäviä ja varsinkin kahdesta tytöstä tuli minulle todella läheisiä. Koin kuitenkin jonkilaista alemmuuskompleksia, koska nämä molemmat tytöt olivat todella hoikkia. Tuon ikäisten tyttöjen maailmassa vertailu on myös aika kovaa ja sainkin usein kuulla olevani se isompi tyttö. Aloin vertailla itseäni toisiin tyttöihin paljon tuona vuonna. Huomasin myös kuinka yhtäkkiä kaikki tytöt kiinnostuivat pojista ja kilpailu oli armotonta. Pienessä koulussa kun valinnanvaraa tuntui olevan niukasti ja jokainen halusi sen komeimman pojan ylemmiltä luokilta. Tulin todella tietoiseksi vieläkin hieman isosta kropastani ja laihduttaminen oli mielessäni jatkuvasti. Yllättävää kyllä, sain todella paljon huomiota pojilta. Tämä kuitenkin toi kitkaa minun ja ystävieni välille ja ystäväni alkoivat yhä enemmän piikitellä minua ulkonäöstäni. Itkin illat omaa ulkonäköäni ja aloin viattomasti tehdä vatsalihaksia iltaisin. Päätin myös jättää hieman ruokavaliostani pois tuotteita ja pienentää annoskokoja. Taisin olla ensimmäinen tyttö, joka meidän luokalta alkoi seurustella 7. luokalla. Poikaystävästä huolimatta tunsin olevani paska läskikasa. Seurustelumme ei loppujen lopuksi kestänytkään kovin kauaa ja tällä pojalla olikin jo toinen tyttö kiikarissa ennen kuin ehti minut jättää. Inho itseäni kohtaan syveni entisestään. Vanhempani aina korostivat, että olen kaunis ja eivät koskaan käskeneet minua laihduttamaan. Mutta viimeinen niitti oli mummoni sanat. Meillä on kulkenut suvussa rippimekko, joka on ollut jopa äidillänikin. Siskoni päästessä ripille kyseinen puku päällä, mummoni totesi, että minä en ikinä tule mahtumaan siihen pukuun. Vihasin noiden sanojen vuoksi mummoani ja minulle tuli suuri halu näyttää, näyttää että kuinkas pienen minusta saakaan.

Yhtäkkiä keksin oksentelun. Se alkoi hyvin salakavalasti. Söin mielestäni yhden leivän liikaa - oksentamaan. Söin vähän rahkaa - oksentamaan. Oksentaminen tuntui helpolta, todella helpolta. Liian helpolta. Oksensin melkein kaiken mitä söin. Oksensin enimmäkseen suihkussa, mutta välillä myös läheisessä metsässä. Minulla on sellainen tunne, ehkä vanhempani ehkä epäilivät jotain, mutta he eivät ikinä puuttuneet asiaan. 7. luokan lopussa kuvioihin tuli syömättömyys ja pakkoliikunta. Saatoin päivän aikana syödä leivän ja liikkua monta tuntia, tai sitten olin vain yksinkertaisesti täysin syömättä. Sain uuden poikaystävän ja elämä tuntui ihanalta. En silti pystynyt lopettamaan tätä syömiskäyttäytymistä ja liikuntaa. Ehkä paineita lisäsi myös se, että poikaystäväni oli urheilija. Muistan käyneeni tyhjällä mahalla lenkillä ja silti yrittäneeni oksentaa pururadalla pelkkiä sappinesteitä. Painoni putosi todella paljon ja muutuin 6. luokan hieman hoikistuneesta pullukasta oikeasti laihaksi. Rippijuhlissani olin laihempi kuin kukaan nainen suvussamme, mutta en todellakaan aikoinut pukea sukumekkoa päälle. Ostin itselleni mekon, joka korosti kaikin tavoin laihuttani ja haistatin mielessäni mummolleni pitkän paskan! Vietin paljon aikaa poikaystäväni kanssa ja olin saanut mielenrauhan, koska saavutettuani laihuuden, ystäväni lakkasivat piikittelemästä minua koostani.

Olin mielestäni tuolloin aika onnellinen. Vihdoin tyytyväinen ulkonäkööni ja omistin aivan ihanan poikaystävän, juuri sen koulun suosituimman pojan. Kärsin kuitenkin todella ikävistä rytmihäiriöistä. Eräänä päivänä ollessani yksin (onneksi!)  kotona, sattui myös niin nolosti, että pidätyskykyni ei toiminut normaalisti, vaan pissasin housuihini. Hemoglobiinini alkoi myös olla todella pelottavan alhainen. Nämä asiat olivat minulle liikaa ja minua alkoi pelottaa. Tein poikaystävälleni lupauksen syömisestä ja aloin todella syömään. Vanhempanikin huomauttelivat minulle laihuudestani ja vihjailivat puuttuvansa asiaan. Painoni normalisoitui muutaman vuoden aikana ja poikaystäväni pysyi rinnallani. Jossain vaiheessa minulle kuitenkin palasi se ahdistus. Poikaystäväni halusi minut minun ollessani laiha, en voi jatkaa lihomista! Oksentelu palasi mukaan kuvioihin. Läpi lukion kärsin ahmimisesta, oksentelusta ja paastoamisesta. Jokaista kesti vuorollaan muutaman kuukauden. Ahmimisesta johtuen painoni kuitenkin kipusi ja pikkuhiljaa aloin olla normaalipainon ylärajalla. Eniten minua ahdisti se pelko, että menettäisin poikaystäväni. Häpesin myös muutenkin itseäni.

Lukion jälkeen muutimme poikaystäväni kanssa yhteen. Kotoa muuttaminen oli minulle kova paikka ja ensimmäisenä vuotena lihoinkin reilusti lisää. Pikkuhiljaa sain elämästäni kuitenkin kiinni ja laihdutin kymmenen kiloa pois terveellisesti. Kävin myös terapeutilla juttelemassa syömiskuvioistani. Poikaystäväni on aina painottanut pitävänsä hieman pehmeämmistä naisita, mutta koska hän näki, kuinka kilot minua ahdistivat, kannusti hän minua ihanasti laihduttamisen polulla. Menimme poikaystäväni kanssa kihloihin. Painoni jatkoi ylös-alas -sahaamista. Keväät ja kesät ovat minulle todella helppoa painonpudotuksen aikaa. Syksyn pimeys muodostaa minulla pahan ansan. Syksyisin lihon aina kaiken takaisin. Poikaystäni kuitenkin kaikesta huolimatta rakastaa minua todella paljon ja halusikin kanssani naimisiin. Ja minä tietenkin suostuin <3 Tuo teini-iän rakkaustarina muuttuikin siis vakavaksi, toivottavasti loppuelämän rakkaustarinaksi.

Syömisongelmistani ei tiedä kukaan muu kuin tuo terapeutti, kenellä kävin jonkin aikaa, mieheni ja eräs ystäväni. Nyt tällä hetkellä olen painoni ja mieleni kanssa siis edelleen samassa pisteessä kuin aiemmin. Kiloja on liikaa. Ahdistaa. Minun pitäisi pudottaa kymmenen kiloa ollakseni normaalipainon ylärajalla. Sitten haluaisin vielä toiset kymmmenen pois ollakseni edes joten kuten tyytyväinen. Pidän liikunnasta, vaikka syksyisin se yleensä loppuukin kuin seinään. Pidän juoksemisesta ja tykkään osallistua ryhmäliikuntoihin. Olen todella perso makealle, mikä on suurin ongelmani.

En lupaa laihduttaa tällä kertaa terveellisesti. Jos et halua nähdä tätä rumaa maailmaa, älä jatka lukemista. Minun päätäni on turha yrittää kääntää. Elämä syömishäiriöisenä oli omasta mielestäni parempaa aikaa kuin elämä lihavana.

Rakkaudella, Lilja

Puhtaalta pöydältä

Hiljaiseloa on ollut jo todella kauan, koska alkoi tuntua, ettei tämä blogi ole minua varten. Päätinkin tehdä jotain "radikaalia" ja poistin aiemmat tekstit. Toivon kovasti, että vanhat lukijat jaksavat vielä blogistani kiinnostua, vaikka en ole aikoihin kirjotellut ja blogikin tulee kenties näyttämään hieman erilaiselta. Suurin syy hiljaisuuteeni oli se, että tuntui pahalta kirjoitella, kun epäonnistui kaikessa. Paino ei tippunut halutulla tavalla ja tuntui, kuin olisin pettänyt lukijani siinä samassa kun itsenikin. Nyt aion kuitenkin aloittaa puhtaalta pöydältä. Jotkut vanhat lukijat ehkä mahdollisesti muistavat pituuteni ja painoni, tai ainakin sen, etten ole todellakaan mikään laihuliini. Poistin kuitenkin nämä tiedot itsestäni ja nykyään sivupalkissa on pudotetut kilot, ei painoni. Painoni katsominen sivupalkissa masensi minut itsenikin.
 

 

 Minulla on nyt uusi draivi päällä ja kesän löysäilyjen jälkeen aion ottaa itseni taas kovempaan kuriin. Viime keväänähän ehdin jo pudottaa 6kg, joista 4kg on ikävä kyllä tullut takaisin. Lähtöpainoni on siis 2kg alempi kuin keväällä. Tavoitteet on silti yhtä mittavat. En jaksanut kirjottaa vielä enempää kuin -10kg tuonne listaan, mutta todellinen tavoitehan olisi siis -20kg. Matka on pitkä! Liity ihmeessä mukaan seurailemaan, jos kiinnostaa! :) Postaan vielä tänään myös kertomuksen itsestäni ja siitä, miksi minun blogini löytyy mm. sanalla anoreksia.

rakkaudella, Lilja