Teki mieli tulla jo eilen uudestaan illalla postaamaan, mutta maltoin mieleni, koska siitä postauksesta olisi tullut sekava ja turhan dramaattinen. Ja oikeestaan se postaus olisi tiivistynyt yhteen lauseeseen, joten en nähnyt siinä järkeä.
Se lause olisi ollut "Vihaan syömistä, oksentamista ja ahdistusta."
Illalla söin siis enemmän kuin olin suunnitellut. Se lähti siitä, kun mies teki kanaruokaa ja oli pakko syödä sitä. Ajattelin, että se on pieni paha, sillä päivän kalorit olisivat pysyneet nipin napin alle 500. Sitten mies lähti salille. Jäin yksin ja nälkäni oli herännyt. Söin kaksi keksiä. Palan pullaa. Vähän makaronilaatikkoa. Ja salmiakkia.
Menin suihkuun ja oksensin. En todellakaan ole niin pettynyt siihen, että söin enemmän kuin olin ajatellut. Liikunnat huomioon ottaen päivän kalorit olivat noin 1000-600=400kCal. Sain lopetettua ahmimisen todella hyvin, eikä se päässyt paisumaan pahaksi. Olen pettynyt siihen, että oksensin. Kun lopetin oksentelun lukionaikojen jälkeen, sitä on päässyt tapahtumaan vain todella satunnaisesti, ehkä kerran vuodessa. En haluaisi palata sille polulle. En palaa sille polulle!
Tämä aamu on lähtenyt käyntiin hyvillä unilla ja iloisella heräämisellä. En ole vielä ehtinyt syödä mitään. Kävin puntarilla ja se näytti -3,4kg. Ajattelin siis laittaa taas yhden ruksin sivupalkkiin :>
Tuo puntari on kyllä hermoja raastava. Joudun käymään aina vähintään 3 kertaa sillä ja ottaa luvuista keskiarvon, koska jokainen mittaus heittää toisistaan. Joskus käy niin, että jokainen puntarille astuminen näyttää saman arvon, mutta se on harvinaista. Tänään mittaukset heittelivät 2,6kg - 3,4kg välillä. Turhauduin ja kävin puntarilla 5 kertaa, koska halusin tietää uskallanko ruksia -3kg. Loppujen lopuksi -3,4kg esiintyi kuitenkin koko ajan ruudussa, joten luotan nyt siihen, että paino on noin -3kg. Pitäisi kai ostaa uusi vaaka!
Tänään olisikin taas työpäivä koulupäivien seassa! Otan sinne pienet eväät, jotta ei tule syötyä liikaa. Ennen töitä aion myös nyt pitää huolen, etten syö liikaa. Teetä ja jotain pientä. Tai ehkä tee riittää!
Rakkaudella, Lilja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti